Ihannaa

Paljon ollu taas mielessä ja harmittaa kun kone ei ole silloin äärellä kun inspiraatio iskee. Tietokonettakaan en ole viitsinyt avata vain blogin takia. Eilen hairahduin palaamaan facebookkiin, tosin tavoitteena on minimoida fbn jatkuva käyttö… Saa nähdä miten onnistuu!

Facebook lakko todistautui varsin terveelliseksi valinnaksi. Joka kerta kun alkoi tulla mieleen illalla koneella istuminen, vedin lenkkikengät (HAH, en edes löytänyt kesälenkkareita, joten reinot sai kelvata!) jalkaan ja musiikit korviin soimaan ja koiran kanssa lenkille. Törmäsin lenkillä vanhaan koulukaveriin ja olikin mukava kävellä pitkästä aikaa kaverin kanssa ja höpistä niitä näitä.

Lauantaina vietin laatuaikaa Joensuussa hyvin syöden ja hohtokeilaamassa käyden. Suosittelen kaikille! Keilaaminen ei ihan sujunut putkeen, muutamaa tuurilla saavutettua täyskaatoa lukuun ottamatta. Keilatessa pohdiskelin että jos ja kun joskus edistyisi jonnekin treffeille, keilaaminen olisi nappivalinta tähän naiseen tutustuessa.

Ja jos jotain facebook lakosta huomioin niin todellisten ystävien määrän. Ihmiset joihin olin yhteydessä ja jotka viestittelivät / soittivat on laskettavissa yhden käden sormilla. Päätinkin että joka keväisen juhlahumuni sijaan teen facebook kaveri karsinnan ja rauhotun kevät puuhasteluihin kotona omaan oloon keskittyen. Visioita onkin paljon toteutettavana, muutamat neulomukset ovat kesken, sisustusompeleet mielessä valmiina, tarvikkeet valmiina, toteutus vain puuttuu

Niin ja jos sitä keskittyisi testaamaan myös ihania leivos- ja ruokaohjeita, joita tänne voisi sitten kertoilla ihmisten iloksi. Tein tuossa yks kaunis päivä possun sisäfilepihvejä, uunijuureksia ja sinappista kastiketta, jonka ohjeen meinasin jakaa tässä samalla. Suosittelen lihan kanssa, vie kielen mennessään!

Kastikkeen tarvikkeet:

kiehuvaa vettä

pari ruokalusikallista jauhoja

valkosipulimurskaa

voita

dijon hunajan makuista sinappia

creme fraichea purkki

2 rkl rommia

mustapippuria

ripaus suolaa

aurajuustoa oman maun mukaan (viimeksi minulla oli paketin jämät, eli ei tarvitse paljoa)

Ohje: Laita pieneen kattilaan voi, sulata, lisää valkosipulimurskaa ja vehnäjauhoa, kuullota hetki (jauhojen ei tarvitse ruskistua), lisää kiehuvaa vettä ja sekoita samalla kastikepohjaa. Lisää rommia, creme fraiche ja kaksi ruokalusikallista sinappia sekä aurajuustoa ja mausteet. Kiehauta ja sekoittele tasaiseksi. Tässä vaiheessa maistellessani en vielä tiennyt kastikkeen olevan taivaallista, ajattelin vain että mmmm-m ihan ok maku ja jotain voisi lisätä mutten keksinyt mitään lisättävää ja päätin että saa kelvata. Kun sitten lautasella oli täydellisesti paistettu liha ja uunijuurekset, kastikekin heräsi eloon. Suosittelen, NAM! Valitettavasti minulla ei ole kastikkeesta kuvaa, mutta toivottavasti ei haittaa.

Aika menee kuin siivillä! Pääsiäinen meni ihanasti kotosalla, hyviä ystäviä kavi kylässä ja pääsiäissunnuntaina valmistin ystävilleni ruokaa. Uunijuureksia, lihapullia, sisäfilepihvejä, punaviinikastiketta, valkoviinissä haudutettuja valkosipuleita, juustoista pastasalaattia, ananas-päärynä rahkaa sekä suklaakarpalomuffinseja. Ruoasta tuli todella hyvää ja tuntui tosi hyvälle että 4 ja puolituntia keittiössä touhottaessa ei mennyt hukkaan

Perjantaina kävin pienellä porukalla katsomassa Kiteellä paikallisessa Improtenttejä, improvisaatio teatteria harrastavaa ryhmää. Olen käynyt katsomassa aiemminkin heitä, mutta nyt mielestäni oli oikein onnistuneita lyhyitä esityksiä. Pientä miinusta on annettava yleisön puolesta, osa meistä metelöi niin kovasti että esitys ei varmasti mennyt kaikille sanasta sanaan perille asti. Pikkulinnut ovat laulaneet että Improtenttejä nähtäisiin tämän vuoden aikana myös Joensuussa, joten suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille seuraamaan www.improtentit.net sivujen päivityksiä!

Muuten elämä onkin pyörinyt työn ja arjen ympärillä, lenkkeilyä tosin olen yrittänyt harrastaa enemmän. Sunnuntaina poistin profiilini facebookista. Oireet ovat välillä kamalat, mutta aikuisten oikeasti ainakin pieni tauko fb elämästä tekee ihan hyvää! Kiva on ollut soitella / tekstailla kuulumisia ystävien kanssa. Eilen illalla tosin tuli pienen pieni hetki kun istuksin sohvalla viinilasillinen kädessäni, että kenelleköhän hehkuttaisin tätä elämän pientä luksusta -> päätin nauttia siitä 100% ihan itse, olo oli aika täydellinen

Nyt tuntuu ettei oikein ole kirjoitusfiilistä, takana piiitkä lenkki ja sauna, taidan vain kömpiä peiton alle nauttimaan elämästä. Kauniita ajatuksia kaikille!

Laitan tähän tuon tipukakun ohjeen:)

Tarvikkeet:

domino täytekeksejä yksi täysi pötkö

75-100 g sulatettua voita

4 dl vispikermaa

200g appelsiinituorejuustoa

sokeria oman maun mukaan, itse laitoin ehkä noin 3 rkl

puoli levyä sulatettua valkosuklaata, saa laittaa vaikka koko levyllisen

noin puoli desiä kuumaa kahvia

5 liivatetta

päällinen:

2 prk lasten mangososetta

2 teelusikallista sitruunamehutiivistettä

noin puoli desiä appelsiini-mandariini mehua

4 liivatetta

noin 3 rkl kuumaa vettä liivatteiden sulatukseen

Ensin murskasin dominokeksit pakastepussissa käsin painellen, osa jäi isohkoksi murskaksi. Lisäsin murskan sulatetun voin (margariinikin käy) sekaan, lusikalla sekoittaessa murskailin vielä isoimmat paakut tasaiseksi. Kaadoin pohjan irtopohjallisen vuokaan, jonka pohjalle muuten kannattaa laittaa leivinpaperi. Kakku on helpompi siirtää tarjoiluastiaan

Vaahdotin vispikermat vaahdoksi, lisäsin sokerin, nostelin sekaan tuorejuuston ja lisäsin vielä sulan valkosuklaan. Liivatteet muuten kannattaa laittaa ensimmäisenä likoamaan kulhoon kylmään veteen. Keitin kahvia ja sulatin liuonneet liivatteen  kuuman kahvin sekaan. Valuta kahvi hitaasti täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Kahvin sijaan voi käyttää mitä tahansa kuumaa juomaa/ lientä mihin saa liivatteet sulatettua. Jos ei pidä kahvin mausta (ei tosin kukaan kakun syöjä huomannut että kakussa oli kahvia, oli vaan vähän tasapainottamassa imelyyttä), niin itse ehkä lähtisin kuumalla kaakaolla kokeilemaan millainen maku tulisi

Kaadoin täytteen keksipohjan päälle ja suoraan jääkaappiin, annoin olla yön yli ja aamulla valmistin täytteen.

Laita liivatteet kylmään veteen. Sekoita kulhossa mangosose, sitruunamehu ja appelsiini-mandariini mehu. Laita esim kahvikuppiin vähän kuumaa vettä, liuota siihen liivatteet ja lisää päällisen sekaan, sekoita huolellisesti ja kaada päällinen kakun pinnalle. Anna olla jääkaapissa vielä pari tuntia ennen tarjoilua.

Koristele kakku vielä muutamalla tipulla ja pääsiäismunilla, tai käytä mielikuvitusta ja kokeile ihan jotain muuta Maistuvaa pääsiäistä!

Voihan kevät, miten pitkällä jo oletkaan! Huhtikuu on jo saapunut mukanaan ihanat aurinkoiset päivät, ja kireät yöpakkaset. Muualla Suomessa tuntuu olevan paljonkin lumisateita mutta täällä kerrankin aurinko paistaa. Toivottavasti pääsiäisenä eli ensi viikonloppuna säät olisi yhtä mahtavat, aion nimittäin vain olla kotona, ulkoilla ja kenties tehdä jonkun retken kera nuotiopuiden ja termarikahvin ja kai sitä retkellä nyt pitää eväätkin olla!?

Eilen oli virpomissunnuntai ja aprillipäivä. Virpojia kävi muutamia, yksi kummilapsi veljensä kera, ystäväni tytär ystävättärensä kanssa ja tietysti myös pikkuveljeni, upeat vitsat (kuvassa) oli lapsosilla ja ilmeisesti palkatkin kelpasi!

Nykyisin tuntuu että käy niin harvoin vieraita ja kun kerrankin tiesin että edes joku tulee kylään paistoin sunnuntaiaamusta riisipiirakoita ja lauantai-iltana aloitin tekemään Tipukakkua. Lauantaina kaupassa käydessäni ideana oli vain että haluan tehdä keksipohjaisen juustokakun ja pinnalle jonkun ihanan keltaisen raikkaan kuorrutteen. Pohja tuli siis dominokekseistä, välissä vispikermaa, appelsiinituorejuustoa, sulatettua valkosuklaata ja kahvia. Pinnalla mangososetta, sitruunatiivistettä ja appelsiini-mandariini mehua. Jos joku haluaa tarkemman ohjeen, laittakaa vain kommenttia niin jaan sen sitten Koristeena pari tipua ja suklaamunia!

Olisin halunnut pursottaa vielä kakun reunat, mutta tuli vähän kiire kun ensimmäiset virpojat saapuivat ja piirakanpaistokin oli vielä hieman vaiheessa, saati jos joku olisi nähnyt minkänäköisenä tuusailin keittiössä leipomuksiani… Ympäriämpäri jauhoa, hiukset sentään kiinni, mutta likaiset nekin olivat, niinkuin varmaan päälläni ollut paidan riepukin! Mutta ihan aurinkoisen ulkonäön onnistuin kakkuun luomaan

Aprillipilan kohteeksi en sentään joutunut. Facebookissa taisi olla paljonkin yllättäin parisuhteessa olevia, joihin itsekin ystäväni yllytyksestä innostuin osallistumaan. En tiedä kuinka moni parisuhteeni uskoi, tuskin oikeasti kovin moni, mutta ainakin ystäväni mies, joka oli inttänyt ystävälleni, että “Kyllä ne on yhdessä ku täällä fbssa niin lukee!!”

Aprillipäivän päätteeksi parisuhteemme siis hajosi nettiavaruuteen ja minusta tuli taas Sinkku. En tiiä mistä johtuu mutta kyllä sitä illalla vielä ajatuksissa pyöri että tuleekohan sitä koskaan olemaan kenenkään kanssa vakavasti yhdessä?! Olen niin ailahtelevainen persoona ja ainakin nykyisin nirso ja jotenkin täysin pettynyt miehiin ja ihmisiin että uskaltaakohan sitä kehenkään tosissaan rakastua? Kun luin äitini säilyttämiä omia vanhoja päivikirjojani eilen, totesin että nuorena ainakin ihastuin vaikka kehen ja aika turhan palavastikin… Ja yritin miettiä kuka ihme oli Teemu, Joni, Juha, Pekka… Hmm. Kirjoittelujeni perusteella en muistanut yhtäkään tapausta, johtuneekohan siitä että taisi nämä minun ihastukseni jäädä ihan oman pään sisälle pyörimään.

Ja nykyisin tuntuu että kukaan ei tosissaan kiinnosta, ei jää päähän pyörimään, ei tule uniin eikä tule edes perhosia vatsaan! Vai johtuuko se siitä että minusta on tullut vanha, aikuinen?! Kai aikuisenakin voi olla vielä ihan huumassa toisesta ihmisestä, voihan?! Välillä sitten taas mietin, josko sitä vaan on liian etäinen ja kylmä.. Tai jospa miehetkin näkee naisesta, jos naisella on surkea itsetunto, eikös huono itsetunto loista kilometrien päähän? Ja kuka nyt huonon itsetunnon omaavan naisen haluaisi? Plaaah, alkaapas mennä jaaritteluksi nämä jutut, eikä enää kuullosta kyllä iloiseltakaan

Taidan lähteä pohtimaan näitä miesasioita sängyn pohjalle ja toivoa että huomenna on päivä uus! Ihanaa maanantai-illan jatkoa kaikille:)

Ajattelinpa jakaa teille kaikille reseptin kun tuossa viime viikolla tein ystävilleni “Tervetuloa kotiin! -Voileipäkakun” Olin siis ystävilläni vahtimassa heidän ihanaista pian 2-vuotiasta poikaa ja kakku syntyi parina yönä lapsen ollessa kiltisti unten mailla. Vieraassa keittiössä en oikein löytänyt sopivaa astiaa mihin kyseisen kakun tekisin, mutta mainio Iittalan Teema astiaston suorakaiteen mallinen astia oli kuin tehty kakulle.

Tällä kertaa tein kakun yhdestä isosta paahtoleipä pussista ja yhdestä pienestä valmiiksi viipaloidusta ruisvuokaleivästä. Kerronpa ensin täytteet ja sitten miten kyseisen tekeleen kasasin.

Täyte 1tarvikkeet

1 purkki kermaviiliä

1/2 purkkia chreme fraichea (purkin koko 200g)

1-3 valkosipulin kynttä oman maun mukaan

1 persiljaruukun persiljat

1 purkki ananasmurskaa

1 pussi (150g) valion punaleima emmental juustoraatetta

Hienonna persilja ja valkosipuli, valuta ananasmurskan mehut pois ja sekoittele täytteen kaikki ainekset kipossa. Mausteeksi voisi vielä lisätä esim. valkopippuria tai vähän sinappia tai aurajuuston ystävät voisivat korvata osan juustoraasteesta murentamalla sekaan aurajuustoa.

Täyte 2 tarvikkeet

1 purkki kermaviiliä

1/2 purkkia creme fraichea

1 purkki fetajuustoa (itse taisin käyttää apetina feta purkkia)

1/2 purkkia tai oman maun mukaan aurinkokuivattua tomaattia

1 iso paprika

jalapenoa oman maun mukaan, myös chili voisi toimia.

Hienonna feta haarukalla pienemmäksi. Pilko loput tarvikkeet oman maun mukaan pienemmiksi paloiksi ja sekoita täytteen tarvikkeet keskenään kulhossa sekaisin.

Täytteiden ollessa valmiina aloitetaan kakun teko. Leipien reunat kostutetaan kasvisliemellä, menisiköhän sitä noin puoli litraa? leivistä kannattaa ottaa hintsusti reunoja terävällä veitsellä pois niin saa siistimmän kakun. Asettele leivät kakulle tarkoitetun vuoan pohjalle vierekkäin tiiviisti. Kostuta jokaisen leipäpalasen reunoja niin että valutat kasvislientä esimerkiksi lusikan avulla, tai voit käyttää myös pullasutia ainakin vaaleiden leipien kostuttamiseen. Yleensä ruisvuokaleivät ovat kovempaa settiä, joten kostuttaa saa ihan runsaasti myös keskeltä, että kakusta tulee mehevää.

No niin eli ensimmäinen kerros on aseteltu vuokaan ja vähän kostutettukin. Valinnan mukaan voi levittää täytettä leipien päälle. Tuolla määrällä täytteitä on ihan reilusti, eli ei tarvitse säästellä, joten rohkeasti vaan täytettä leipien päälle ja tasaisesti ne siihen levittää kannattaa. Sitten taas leipiä päälle, kostutus ja täytettä. Otathan huomioon että ruisleipä on pienempää kuin paahtoleipä, joten joudut varmasti vähän tekemään ruisleivillä palapeliä. Itse yritän aina vähän tehdä ehjillä palasilla siksakkia ja rakoset täyttämään pienemmillä paloilla.

Ylempänä kuvassa on kakku täytteitä myöten valmiina. Päällimmäiseksi siis jää leipäkerros ilman täytteitä. Anna kakun olla jääkaapissa ainakin yön yli pienen painon alla, esimerkiksi puinen leikkuulauta on mainio painoke. Seuraavana päivänä kun alat koristella, leikkaa reunat siistiksi terävän veitsen avulla. Ylhäällä kuvassa on vielä leikkaamattomat reunat.

Päällinen:

1 purkki 200g esimerkiksi creme bonjour ruohosipuli tuorejuustoa (Oman maun mukaan kaikki käy!)

1/2 purkkia kermaviiliä

Sekoita päällisen tarvikkeet tasaisesti ja lusikoi ja levitä ison veitsen avulla tasaisesti kakun päälle ja reunoille. Koristelussa käytin tällä kertaa jääsalaattia reunoille, kirsikkatomaatteja keskelle, oliiveja, viinirypäleitä ja kurkkuviipaleita.

Kakusta tuli ihan syötävää Jälkikäteen ajateltuna fetatäytteeseen olisi paremmin sopinut tuore tomaatti, olisi tuonut vähän mehevyyttä, mutta ei se noinkaan pahaa ollut. Jos joku vaivautuu jotain inspiraatiota ohjeesta saamaan ja vielä kokeilemaankin niin mielelläni otan kommentteja vastaan

Hupsis, eipäs olekaan tullut pitkään aikaan kirjoiteltua! Kevät alkaa olla jo pitkällä, aivan upeita aurinkoisia, joskin tuulisia päiviä takana! Oon ennättänyt vähän vapaatakin viettää Helsingin suunnalla lastenvahdin merkeissä ja ihanainen lomani huipentuikin shoppailuhurmokseen Ikeassa ja kauppakeskus Jumbossa.

Tunnustan olevani ale-bongari! Se vaan on se riemun tunne sanoinkuvaamaton kun kerrankin löytää alennuksesta jotain mieleistä ja vielä edullisesti. Työpaikan tytöt ovat ainakin päässeet osalliseksi miun aleostosmaniasta, parhain esimerkki kun olimme Tallinnassa ja työkaverini (ja tietenkin myös ihanainen ystävänikin hän on myös vapaa-ajalla) osti kolme tuotetta ja minulla oli samalla rahalla kassi täynnä löytöjä!

Epäilen jotta tämä aletuotteiden osto ja bongaus on peräisin lapsuudesta. Ei sillä että äitini olisi ollu kamala aletuotebongari vaan siksi että AINA hajotin kaikki vaatteeni heti uutuuttaan kun olen sellainen sattuu ja tapahtuu neito ollut koko ikäni. Jouduin käymään noin kerran vuodessa Helsingissä lääkärissä koska minulla on (oli?) suulakihalkio ja parasta niissä reissuissa oli aina kaupoilla käynti. Kerrankin äiti osti minulle niin UPEAT moniväriset (keltaista, oranssia) trumpetti housut jotka oli superrrhyvät jalassa. Kyseiset housut oli minulla varmaan tasan yhden päivän koulussa ja kun illalla kerrostalon lasten kanssa leikittiin & pelailtiin pesiskentällä oli minulla kotiin tultaessa pepusta täysin kuluneet ja polven kohdalta rikki menneet housut. En tiiä kumpaa kiukutti enemmän, äitiä jonka rahat meni täysin hukkaan (en kelpuuttanut mitään paikattuja pöksyjä) vai tytärtä jonka Stadin muotipöksyt oli samointien pilalla. Vieläkin harmittaa!

Tai kerran isäni antoi 500 markkaa minulle talvitakin ostoon ja innostuspäissäni ja suurimman osan kaupoista ollessa kiinni tyydyin kamalaan talvitakkiin (oli se sentään ihanan punainen!) ja piitttkän pitkään valkoiseen kaulaliinaan jossa oli päissä useampi tiikeriraitainen pompula. Aamulla jo kadutti että MIKSI sen otin kun en ollut nähnyt muita vaihtoehtoja ja miksi sen rahan siihen tuhlasin ku tuollakin olisi ollut tuollainen… Hmmmmph, siitä päivästä asti olen aina pohdiskellut mihin sijoitan rahani vaatteita ostellessani.

Ja muistan ikäni kun olimme isäni äidin eli Mamman kanssa ostamassa minulle elämäni ensimmäiset (tähän asti myös viimeiset) Levis farkut, ne oli täydellisen vaaleansinistä fakkua olevat 501. Maksoivat yli 400 markkaa ja kulutin ne loppuun asti. Muistaakseni olin kuudennella luokalla kun ne ostettiin ja ne hajosivat ensimmäisen kerran kesällä kun olin syksyllä menossa 9 luokalle. Hajosivat kun pyöräiltiin ystävieni kanssa mökiltä juhannuskokkoa katsomaan. Silloinkin itketti, mutta ei hätää! Muokkasin farkut kuntoon (jopas alkoi jo paikatutkin housut kelvata!) ja ne olivat minulla jalassa myös silloin, kun suurin teinirakkauteni suuteli minua ensimmäisen kerran. Muistan myös mikä paita minulla oli päällä tuolloin. Vihertävä neulepaita jonka kaula-aukossa roikkui puinen pyöreä koru (sama paita joka minulla oli päällä kun koulun terveystarkastuksessa vaatteita riisuessani koululääkäri huomautti että paita on liian avoin ja häiritsen poikaoppilaita suurilla rinnoillani. Olin saanut paidan setäni venäläiseltä vaimolta ja paita oli mielestä tosi kaunis). Mutta tuo suutelu tarinahan on taas ihan toinen juttu.. Vieläkin minulla on nuo Levisfarkut tallessa, tosin shortsi versiona

Eli shoppailuperiaatteeni on varmaan sellainen että jos halvalla saa niin kannattaa ostaa koska a) voi tulla impulsiivinen ei niin mairitteleva ostos TAI hajotan vaatteen kompuroidessani b) ilo&riemu siitä kun mieliostos on ollut huippuhalpa! Ja jos joku ostos on mieleinen ja rakas, niin  sitä vaalitaan ja pidetään huolta. Siitä ei luovuta vaan keksitään käyttöä niin pitkään kunnes se on vaan kaapin pohjalla muistutuksena huimista seikkailuistani NIin ja onneksi nykyään osaan jo suunnilleen tietää mistä tykkään niiin on jäänyt vähemmälle tuo katastrofiostoksien teko. Tosin jos olen ostamassa jotain mitä oikeasti tarvitsen niin silloin ei ole väliä on tuote alennuksessa vai normaalihintainen koska tarvevaatteen täytyy olla mieleinen. Impulsiivishoppailu on toinen juttu

Mitäpä siis tällä kertaa löysin!? Ihania leipomistarvikkeita, toivotaan että tulee se leipomisintokin taas jossain välissä että saan kuvia luomuksista Muutamia verhoja, sisustusjuttuja ja vihertarvikkeita tähän taas alkavaan pesän rakennukseen, ihanat farkut ja kesäkengät, kylpyhuoneeseen hyllykön shampoille yms ja aivan ihanan lipaston (kuva alempana) keittiöön, joka kuulemma keväällä saakin täysin uuden ilmeen! Ja sitten ostin kaksi takkia! Kaikki minut tuntevat tietävät että en käytä juuri koskaan takkia. Paitsi jos on tositositosi kylmä ja tietenki talviaikaan lenkillä, paitsi jos olen kietoutunut villapaitoihini Mutta kun kuitenki joskus takkia tarvitsen ja nyt sattui mahtavat löydöt niin oli pakko ostaa, vaikkapa sitten puunkanto takiksi Molemmat olivat 100 euron takkeja, toisesta maksoin 10 e (ihana purppuran värinen kevytuntuva takki) ja toisesta 25 e (tekoturkis ruskealla [keino]nahka vyöllä -siperIhG!!).

Toivottavasti saan kaikki kodin jutut paikalleen ja minulla riittäisi intoa tehdä jutut loppuun asti niin saisin tännekin kuvia löydöistäni. Tulipas nyt muuten aika poukkoilevaa tekstiä, toivottavasti jaksatte lukea ja suunnilleen pysytte kärryillä Nyt pitänee painua toipumaan shoppailun tuottamasta ilosta ja alkaa valmistautumaan tulevaan työviikkoon

Karkauspäivä! Kaikki naiset siis kosimaan omaa kultaa. Mistä tulikin mieleeni oma kosintani. Tai no, en kyllä itse kosinut mutta minua on kosittu hmmm. ainakin kahdesti.. Sanotaan niin että kaksi kertaa, koska loput on varmaan ollut jotain vitsiksi tunnistettavia kosintoja jotka eivät ole jääneet mieleeni!

Ensimmäinen kosinta tapahtui toukokuussa 2007. Olen syntynyt toukokuun alkupuolella ja tapanani on ainakin aina siitä lähtien kun täytin 18 vuotta pitää ystävilleni perinteeksi muodostuneet Kevätjuhlani, joko vappuna tai vapun jälkeisenä viikonloppuna. Ihanaiset ystäväni harvoin tietävät tulleensa syntymäpäivilleni kun kutsussa on aina perinteiset kevätjuhlat, ei haittaa mitään koska parasta on olla hyvässä seurassa hyvien juomien ja notkuvien tarjoilupöytien äärellä.

Ihan tarkkaan en juhlijoiden määrää muista noista juhlista, tai no oikeastaan muistan suurimman osan. Ainakin minun ja kosijan veljet oli paikalla, kosijan täti ja ystäviä ja eräs kuokkavieras, joka sai mieleni pahoittumaan aamuyön aikaan. Olin puhellut kosijalle jo pitemmän aikaa että eikös tästä pitäisi jo virallista tehdä, mutta aina hän sanoi et no katotaan nyt joskus ja ei nyt jakseta tästä jankata.

Takaisin kosintayöhön, olin siis pahoittanut mieleni. Vettä satoi, oli pimeää ja pilvistä ja suututti koko juhlat. Joka paikassa tuntui olevan ihmisiä kunnes keksin mennä istuksimaan ikivanhaan oliskohan ollut vuoden -70 Ford Taunukseen navetan ylisen alle. Aikani pimeessä murjottaen kosija istahti viereeni hieman päihtyneenä juhlatuulella ja kysyi että mikä on? En tunnustanut vaan kerroin että muuten vaan väsyttää ja katselin ikkunasta pellolle sateeseen. Vieressä olija alkaa kyselemaan “Mitäs, vieläkös sie haluisit mennä kihloihin miun kanssa? Ja olla miun kanssa loppuelämäs?” Vastaus tiuskien: “No joojoo!!! Onhan tästä nyt jo puhuttu NIIN monet kerrat!!”. “No pitäisköhän siun sitten laittaa tää sormus sormeen?”

Niin siinä sitten kävi, kosijalla oli sormeeni sopiva sormus (oli kuulemma salaa arvioinut sormea ja ottanut summamutikassa miun sormuksen). Ja tää tyttö oli onnesta soikeena koko loppujuhlat, jotka jatkui aika pitkälle aamuun Vaikkei kosinta ikinä päättynytkään hääjuhlaan eikä sormuskaan kestänyt loppuelämää, niin aika pitkälti tähänastisen elämäni romanttisin juttu on tuo kosinta, jonka muisteleminen saa miut aina hyvälle tuulelle. Siinä on varmaan kaikki kosinnan pääasiat yllätyksellisyys, romanttisuus ja toisen aito ajatteleminen. Jälkeenpäin kuulin että sormukset oli olleet jo helmi-maaliskuulta asti jemmassa odottaen täydellistä hetkeä

Toinen kosio tapahtui viime kesänä, yö aikaan sekin! Olin ollut ystävilleni kuskina ja kun kaikki muut paitsi yksi oli saatettu koteihinsa nukkumaan, lähdimme erään ystäväni kanssa käymään syystä tai toisesta paikallisen “kylähullun” luona pistäytymässä. Taiteilija olikin kotonaan pienessä sievässä tuiskeessa ja esitteli meille ulkona puuhun tehtyjä taideteoksiaan. Harmillisesti en kyllä nyt muista mitä kaikkea hän kuvaili teostensa kuvaavan, mutta sen sanon että Taiteilijan puhelahjat on hyvällä päällä ollessaan aika hyvät!

Lähtöä tehtäessä, autossa istuessa Taiteilija aukaisi autoni oven, kapsahti polvilleen ja lausui runon “Saunoja” (Harmillisesti en tähän hetkeen muista miten kyseinen runo menee, ystäväni kyllä muistaisi! Taiteilija kyllä lausui runon hienosti tunteella ja melkein jopa liikutuin, vai liekö väsymystä ollut! ) ja sen jälkeen kysyi minua vaimokseen! Tehtäisiin kuulemma kymmenen lasta -tai ainakin harjoiteltaisiin! Tämän tarjouksen kyllä hylkäsin, enkä ole katunut, mutta tämäkin kosinta jäi hauskana mieleen

Toivottavasti kaikkia karkauspäivänä kosijoita on tänään onnistanut. Itse en edes yrittänyt… Mitä tulevaisuuteen tulee, niin odotan jatkossakin miehen minua kosivan: romanttisesti, yllätyksellisesti ja minua ajatellen

Sunnuntai ja takana taas työn, ystävien ja ruoan täyteinen viikko! Tänään kotioloissa oleskelua, leivoin laskiaispullia (joista puolet tosin paloi!), lämmittelin uunia ja katsoin voice of finland & idols. Vaikka idols 2012 tuntui ensin tylsältä kaudelta, niin kuitenki tämän illan jaksa todisti mietteeni vääriksi. Upeaa kuultavaa oli myös eilen Joensuussa Gloriassa, jossa kävimme juhlimassa ihanaisen ystäväni vuosipäiviä!

Eilen oli lotossa myös huima 11 miljoonan jättipotti jaossa, ei osunut kohdalle yrityksestä ja toiveista huolimatta. Mitähän sitä olisikaan keksinyt käyttöä 11 miljoonalle?! On osittain aika selkeät suunnitelmat. Ensiksi tietenkin lunastaisin talon sekä itselleni että äidilleni pois pankilta. Sitten sen verran veljeäni Jesseäkin auttaisin, jotta hankkisin sille lopultakin oman poikamiespoksin Tohmajärven kyliltä

Taloon ja tontille pientä remonttia, hyväksyn vain ammattitaitoiset ja ammattilaisen näköiset remonttimiehet Aika pitkälti olis nurmikkoa koko tontti, sitten vaan jotain puskia ja ruukkukukkia ja mahdollisesti kasvihuone! Ja ehdottomasti ajettava ruohonleikkuri on saatava. Talon sisältä tulis kokonaan uusiks kaikki pinnat ja katot yms, tuonne toiseen päätyyn tulis autotalliin & “kodinhoitohuoneeseen” sellainen ihana uima-allas / takkahuonejuttu.

Tontilla on tällä hetkellä myös vanhatalo, liiteri/aitta ja navettarakennus. Vanhan talon tilalle tulisi autotalli / aittarakennus, nykyisen liiterihökkelin tilalle kesäkeittiö / grillirakennus, josta on muuten ihan mahtavat maisemat katsella kesäisin pellon ja metsän taakse laskeutuvaa aurinkoa Navettaan tulisi miun harrastetilat, olis kaikki vehkeet entisöintiin ja kaikkeen käsillä tekemiseen, mahdollisesti myös jotkut maalausvehkeet, vois tauluja opetella maalaamaan joko öljyväreillä ja hiilellä tuhertaisin. Ala-asteen opettaja totesi miun hiilipiirroksen nähtyään että olen aika agressiivinen piirtäjä -mitäköhän patoutumia oon purkanu paperille?! Navetan ylisille tulis tietenki Akkalan bilekeskuksen sydän, kunnon tanssitilat ja peränurkkaan baari ja tietenki hirmusen hyvät soittovehkeet tietenkin kera karaokelaitteiden. Voi naapuriparkoja…

Mitäs muuta, varmaanki tuunaisin tuon miun iki-ihanan bemarin ajokuntoon ! Ja matkustelisin. Tekisin töitä 3 päivänä viikossa ja hankkisin perstreinerin pitämään huolta miun kunnosta =) Niin ja varmaan hankkiutuisin raskaaksi ja olisin sellainen pullantuoksuinen perheenäiti

Ei mitkään ihan mahdottomat haaveet! Eli tosiaan riittäisi vähempikin ku 11 miljoonaa. Vaikka oon mie kyllä todennu senkin ettei rahalla onnea saa, se vaan aika paljon helpottaa elämää. Ne jutut jotka saa miut oikeasti iloiseksi ja onnelliseksi onneks on ilmaisia! Ihanat ystävät, ympäröivä luonto ja pienet teot ja toisen ajatteleminen, auttaminen ja aitous ja musiikki:) Niin ja ruoka ja leipominen, hih!

Tänään on jotenki ollu sellainen masentunut fiilis, liekö johtuu osaltaan eilisen aikana nautituista kuplajuomista. Siihenkin auttoi parhaiten lenkillä käynti, leipominen, kahvitteluhetki ihanan ystävän kanssa, sauna ja musiikki. Olokin on jo ihan erilainen ku muutama tunti sitten, nyt on mukava käydä saunapuhtaana puhtaisiin lakanoihin nukkumaan ja latautumaan taas uuteen ja ihmeelliseen viikkoon. Kevät lähenee vauhdilla, tykkään!

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Tänään aloitin ystävänpäivän vieton leipomalla helpon piiraan töihin tytöille syötäväksi. Oon aamuihminen ja yleisesti ahkerimmillani heti aamusta. Tänään meinasin vähän nukkua pommiin kun olin sulkenut kaikki herätykset unissani, onneksi havahduin kämppiksen töihin lähdön ääniin! Mutta siis päädyin tekemään töihin piiraan, olisin halunnut tehdä voileipäkakkua, mutta sairastelujen vuoksi lepäilin maanantai-illan Löysin vahingossa tämän helpon ja takuuvarman ja ihan superhyvän pohjaohjeen jostain netin syövereistä ja olen sitä siitä lähtien käyttänyt! (ennen turvauduin kaupan valmispakastetaikinoihin).

Pohja (tein tästä annoksesta pellillisen, pyöreään vuokaan riittää 2/3 taikinasta [ja silti on reilusti]):

225 g margariinia / voita

4,5 - 5,5 dl vehjäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1,5 dl kiehuvaa vettä

Sulata margariini, lisää sekaan jauhot, hämmennä. Lisää vielä kiehuva vesi lusikalla rivakasti sekoittaen niin että taikina irtoaa kulhon reunoista. Painele lusikalla leivinpaperilla vuoratulle pellille, töki haarukalla ilma reikiä, lisää täyte ja paista uunissa 175 asteessa 35-40 min, tee tarkastus 25 min kohdalla (paistoaika riippuu uunista:)).

Tänään tein täytteen kinkkusuikaleista, parista pienestä tomaatista, paprikasta, fetajuustokuutioista, noin 1 dl juustoraastetta ja creme bonjour pippurikermasta. Pilkoin ja pienensin ainekset sopivaksi ja sekoittelin kulhossa ja lisäsin sekaan vielä yhden kananmunan. Lusikoin täytteen pellille pohjan päälle ja vähän vielä tasoittelin ja paistoin noin puoli tuntia 175 asteessa. Omasta mielestä tuli vähän mautonta, olisi ehkä kaivannut jotain tuoretta yrttiä esim basilikaa, tai valkosipulia / sipulia tai vähän lemppariani, eli aurajuustoa Tytöt tosin töissä tykkäsivät ihan tuollaisenaan!

Voi ei miten minua ärsyttää nyt tähän aikaan illasta tämä blogin kirjoittaminen kun kuvat ei asetu niin kuin haluan. Taidan lähteä kirjoittelemaan tukihenkilölle jotain kiroilevaa tekstiä..

Onkin hirmu pitkä aika kun oon viimeks kirjoitellut. Olevinaan on ollut kiireistä ja kun mietin viikkoa taaksepäin en enää edes muista mitä oon tehnyt ja missä oon ollut No, kai sentään jotain on jäänyt mieleen..

Tiistaina kävin siis näöntarkastuksessa ja määräyksenä on hankkia kaukolasit (onkohan edes oikea termi?) joissa hajataiton parannusta. Oon sovitellut monia laseja ja ei oikein mieleisiä ole löytynyt, perjantaina jo tein yhden valinnan kiireessä ja hätiköiden ja kun pääsin työpaikalle peruin koko tilauksen. No, ensi viikolla taas sovittelen laseja ja laitan kuvan kunhan oon saanut valittua mieleiset

Tänään olo tuntuu jotenki vetämättömälle. Oon ollut vähän flunssainen ja kuumeinen, mut kyllä se kai tästä! Tänään tein flunssantappo ruoaksi kanariisihässäkkää. Tässäpä ohjetta..

paketti broilerin filesuikaleita

paprika

1 maustekurkku

sipulia

valkosipulia

2 dl kermaa

riisiä (käytin tällä kertaa itämaista riisisekoitusta, on sellaisessa annospussissa, laitoin 1 sellaisen)

kanaliemikuutio

mausteita (valkopippuri, chili, curry)

Laita riisit kiehumaan. Kypsennä kanoja, lisää kuutioitu sipuli, paprika ja kurkku (tykkään ite laittaa niin et kurkku on tosi pieneksi suikaloitua) ja murskattu valkosipuli. Kuullottele sekoitusta jonkun aikaa ja mausta esim. valkopippurilla, chilillä ja curryllä. Tänään tuli melko mausteista, jotta flunssa lähtisi! Lisää kourallinen juustoraastetta (esim koskenlaskija sulatejuusto toimis kyllä melko täydellisesti myös), hämmennä, lisää vielä kanaliemi kuutio, anna muhia miedolla lämmöllä noin 5 min, tarkista maku. Lisää vielä keitetyt riisit, sekoita ja eiku syömään

Voi ei miten tää kuvien liittäminen on hankalaa! Voiskohan joku nero joskus tulla yhdessä kanssani kokeilemaan et miten saan jatkossa nuo kuvat sinne minne haluan, eikä sinne minne tää typerä kone haluaa ne laittaa?! Alla ilmeisesti kuitenkin kuva loihtimastani flunssan tapporuoasta. Nyt suuntaan välillä taas sohvalle neulomaan ja tuijottaman televisiota!

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille